Tohtori Sykerö - pentueen pentutapaaminen järjestettiin hyvällä menestyksellä Agirodun yhteydessä Ylöjärvellä 6.7.2008. Paikalla oli 9:stä pennusta 7 kpl ja äiti - Puubi! Mahtavaa! Paikalla olivat Tiuku, Saga, Pimpo, Myyrä, Capo, Mopo ja Nupo. Näiden Sykeröisten lisäksi alueella pyöri 5 muuta kroaattia eli Luna, Huima, Matti, Satir ja Emma. Näin pienessä rodussa todella huikea luku!

Tässä pentuekuva (+Matti ja Satiainen) ennen ALO - ratoja:

Agiliidossahan kroaatit tekivät huiman suorituksen eli ALO-joukkueissa kaksois voitto!

Tässä voitokkaat joukkueet (lähtöjärjestyksessä):

1. Puubsonit 1
Puubi + Tommi
Capo + Heidi
Myyrä + Satu
Pimpo + Sarkku

Tässä linkki joukkueen videoon YouTubessa http://www.youtube.com/watch?v=q4Usqg4uFJk

2. Puubsonit 2
Saga + Eija
Satiainen + Tommi
Luna + Sanna
Tiuku + Nina

Tässä linkki joukkueen videoon YouTubessa http://www.youtube.com/watch?v=6V40c6KL2YM

Tässä kuva tapahtuman pukukulkueesta missä Sykeröt esiintyivät taiteilijanimellä Puubsonit, esikuvinaan Simpsonit ei siis Duudsonit :-)

Tommin(& Puubin) käsipuolessa Margena Sarkku & Pimpo, Pimpon vieressä Capo ja Heidi, Tommin vieressä Satu ja Myyrä. Muut takana.

*Siru*

Tasan vuosi sitten tämä Pumpum-raketti ampaisi Puubilaaksosta maailmalle ja laskeutui Herwoodin metsiin. Mä olin pieni, luppakorvainen, melko karvaton ja ihan hirveän peloissani, kun kaikki oli niin suurta ja kummallista siellä ulkomaailmassa. Tapasin silloin ensimmäistä kertaa Emma-neidin ja opin melkein välittömästi, että sen eväistä kannattaa pysyä kaukana.

Vuoden aikana on tapahtunut paljon. Häntää mulle ei vieläkään ole kasvanut, mutta musta on tullut iso poika. Oon oppinut sisäsiistiksi, oon oppinut pysymään kaukana Emman pupenoista, oon oppinut TOKO-juttuja (välillä vähän paremmalla ja välillä vähän huonommalla menestyksellä), oon oppinut että Lily raivostuu jos varastan sen sukat, oon oppinut haukkumaan postinjakajan (laskuja se kuitenkin kuulemma vaan kantaa), oon oppinut että vaikka Lily jättääkin mut aina välillä yksin niin aina se kuitenkin tulee takaisin kotiin mun luo, oon oppinut mitä tarkoittaa "tikkua", "plop plop", "mennäänkö?", "perrrrrrkele", "keksi" ja "nukkumaan"... Mä oon oppinut niin kovin monta asiaa tämän vuoden aikana.

Musta on ollut Lilylle paljon iloa. Mä olen syntynyt koiraksi, ihmisen parhaaksi kaveriksi. Lily on mun kaveri ja mä oon sen kaveri, vaikkei meillä aina ookkaan ihan niin kivaa. On meillä vaikeetakin. Välillä Lilyllä menee hermot (tekijän huomautus: jaa VÄLILLÄ?!) muhun, kun haukun naapureita, postinjakajaa, olemattomia ääniä jotka kuuluu vain ja ainoastaan mun pääni sisällä. Tai kun mä komennan ja Lily komentaa ja kaikki komentaa ja on kovin sekavaa ja sitt Lily kiroo ja sitt mä luikin sängyn alle ja haukun siellä ja sitten Lily komentaa lisää ja sitt mä taas haukun ja en halua uskoa mitään ja sitt Lily hakee suihkupullon ja osottelee mua sillä ja uhkailee ja välillä suihkiikin mua ja sitten mä haukun ja mesoon kuitenkin lisää taas kun oon niin jästipää ja sitten Lilyllä palaa hihat ja sitten se hakee sen sitruunapannan, jota mä inhoon ja sitten mä en enää hauku ja sitten kaikki on taas hyvin. Ei meillä aina tollasta oo. Meillä on paljon, paljon hyviäkin hetkiä. Se on mukavaa käydä käyskentelemässä mettässä tai vaan istua kotona sohvalla ja Lily rapsuttaa mua korvan takaa, tai kun Lily on ostanut mulle mun suurimpia herkkujani possunkorvia. Ja aina oon ollu ilonen, kun Lily on tullut kotiin ja lupaan, että oon ilonen jatkossakin, kun se tulee ja taas me ollaan yhdessä ja mennään ulos tai saan jotain herkkua tai rapsutuksia tai jotakin muuta kivaa. Ollaan me aikamoinen tiimi: minä Nakki Nuu maailman omituisin koira ja tuo mun oma Lily-mamma.

"Tie vain jatkuu jatkumistaan / ovelta mistä sen alkavan näin. / Nyt se on kaukana edessäpäin, / jos voin, sitä joudun seuraamaan / jaloin innokkain vaeltaen / kunnes se taas tien suuremman kohtaa / paikassa johon moni polku johtaa. / Mihin sitten? Tiedä en." - J.R.R.Tolkien -

Kiitokset kaikille tämän vuoden blogiamme seuranneilla karvaisille ja karvattomille korville! Homma jatkuu.

Moi taas kaikki karvalliset ja karvattomat ystäväni siellä jossain!

Nyt oli sellanen tapahtuma, että mulla oli synttärit. Täytin 14.joulukuuta vuoden. Vaude! Mun pitäis olla nyt iso poika ja aivojen pitäis tulla (kuulisittepa, kun toi Lily nauraa). No joo, mutta kuitenkin... Koska mulla oli synttärit, niin totta kai mulle piti oikein kekkeruusitkin pitää. Siru-mummu leipo kakkupohjan (Lily ei osaa) ja Lily sitten täytti sen kakun. Siitä tuli kuningatarbanaani-kakku! Siä oli siis kermavaadon lisäksi kuningatarhilloa ja sitten banaania, josta mä niin kovasti tykkään. Tarjottavana oli toki keksiä, sipsiä, suolatikkuja, pipareita (joulun aika kun on kerran) ja sitten meille koiruuksillekin oli oma tarjoilu, eli koirankeksejä ja tikkuja. Nam nam.

Lily oli kutsunut mun suuren idolini Emma-neidin ja tietty Siru-mummun ja mun enot (Saku ja Jere, mutta Jere oli jossain kiekkojutussa, eikä se tullu). Sitten pari Lilyn kaveriakin oli kutsuttu. Koiravieraita oli vaan yksi, mutta ollaan Emman kanssa sen verran persoonallisia otuksia, että meissä kahdessakin riitti ihan tarpeeksi karvaa yhteen kämppään.

Mä sain tietty lahjojakin, koska synttärisankareille pitää aina antaa lahjoja. Lily osti mulle sellasen pesäkopan, jonka halkaisija on n. 75cm eli siellä mun kokoinen koira mahtuu köllötteleen vallan mainiosti. Sain sen pesän jo paljon etukäteen, joten oon ehtinyt hyvin ottaa sen käyttöön ja tiedän vallan hyvin mitä sillä tehdään, eli siellä mammitaan (Emma ei aikoinaan tajunnut omaa koppaansa, vaan se pisti sen palasiksi - toki se pumpuli maistuisi mullekin...). Siru-mummu, Emma-neiti ja Saku-eno toi mulle luun ja 2 siankorvaa - nam nam! Lilyn kaveri Emilia toi mulle kaks solmuluuta - nekin erittäin nam nam. Ja sitten Lilyn toiselta kaverilta Sirpalta sain purutikkuja ja sellasen pallolelun, jonka Lily pisti piiloon, koska se on kuulemma ehdottomasti ulkolelu (ihan outoa touhua!). Kaikki noi mun syömislahjat piti kyllä nostaa korkealle turvaan, kun Emma-neiti oli täällä, koska se oli sitä mieltä, että hänen pitää myös päästä osingoille kaikista niistä mun lahjoista.

Tässä olis sitten vielä vähän kuvia mun synttäreiltä...

Mä en oo oikein kartalla siitä, mitä tolle paketille ois pitänyt tehdä... Se haisi kyllä hyvälle, mutten osannut repiä... Lily sitten vähän autto mua.

Ja johan alkoi paketti kiinnostaa, kun näin mitä siellä oli! (Emmaa nouduttiin pitään pannasta kii, kun sitäkin kiinnosti mun paketti...)

Tässä tämä synttärisankari syö kakkua. Nam nam!

Ja sitt Emma söikin mun kakun jämät...

Ne yritti saada Emmaa ja mua poseeraan kauniisti vierekkäin, mutta me ei tahdottu. (Huomatkaa NELJÄ eri väristä silmää!!!)

Tässä meikäpoika nauttii luusta mun synttärilahjaksi saadussa pesässä. Eiks oo komee?!

Lily yritti ottaa musta hyvää 1-vuotiskuvaa, mutta mä en taas oikein tahtonut olla paikoillani (ei aina voi olla poseeraustuulella ja kaiken lisäks se ees sun taas liikkuva putken pätkä siinä räpsyvässä pienessä laatikossa oli niin kiinnostava!), joten tässä sitten tälläinen hyvin NakkiPoikamainen 1-vuotisposeeraus :)

On unohtunut kokonaan, että tällainen blogikin täällä on! Kesä meni niin, että hujahti ja sitten tuli syksy ja minä Nakki Nuu yritin pyydystää kaikki tuhat miljoonaa ilmassa lentävää lehteä ja yleensä vielä samalla kertaa. Sitten tuli vähän luntakin ja se oli niin upeinta! Jalat meinasi pettää alta, kun maa oli vähän liukas: olin pitkine koipineni kuin Bambi liukkaalla jäällä. Niin ja sitten mä leikin myös lumiauraa ja se oli ehdottomasti kivointa ikinä!!! Leuka maahan ja menoksi. Välillä suuta vähän kiinni, että sai nielaistua ja taas mentiin. Lily ei tykännyt, mutta musta tuntuu, ettei Lily oikein taida tykätä monesta muustakaan jutusta, mikä olis mun mielestä aivan upeinta.

Ikäni puolesta olen aika rasittava ja Lily meinaa tosi usein tehdä musta rukkaset... Koulutuksesta ei meinaa tulla mitään, kun mieluummin haistelisin ja tutkisin, niin ja aina tietty tyttöjen kanssa voisi vähän harrastaa flirttailua. Poikakoirien kanssa on välillä vähän tullut haukkumista, riekkumista ja rähinää, kun siis juttuhan on niin, että mä oon kingi ja te muut teette niin, kun mä sanon (Lily on taas eri mieltä tästä mun kanssa). Ihmisfobiani on nyt kääntynyt voiton puolelle, vain satunnaiset ihmiset saavat minut murisemaan (postin kantaja on PAKKO haukkua, mutta Lily on sanonut, että se on ihan ok, koska laskuja se vaan tuo kuitenkin) ja nyt annan vieraiden ihmisten jonkun verran jo koskeakin itseeni, jos eivät ihan pusikosta vaan päälleni hyökkää. Olen myös itse oppinut perääntymään tilanteista, joissa en halua olla (otan siis ihmisistä pari askelta taaksepäin, jos en vain halua niiden koskevan/koskevan enempää). Lily uskoo, että sillä on jotain tekoa asian kanssa, että ensimmäinen ikävuosi alkaa täyttyä...

Joo, mulla on taikaviitta!!! Ihan oikea sellainen ja se on niin upea! Lily sanoi, että kun se laitetaan mulle päälle, niin musta tulee pimeässä hohtava superNakki! Huimaa! (Lily täsmentää Nuun puolesta: kyseessä on siis koirien heijastinliivi). Ensimmäisen kerran, kun se oli mulla päällä, niin olin niin intopiukeana ylpeydestä, että kuljin koko lenkin ajan leuka pystyssä viittani kanssa. Mä olen osoittanut olevani monessa muussakin suhteessa hyvin omituinen otus...

Söin nimittäin PUOLIKKAAN BANAANIN! Lily meni vessaan ja jätti mut kaksin (onneksi kuoritun) banaanin puolikkaan kanssa ja kun se tuli takaisin, niin banaani oli kadonnut ja meikä poika nuoleskeli vaan huuliaan. Nam ja maiskis. Vatta ei ihan kauheesti siitä tykännyt, mutta se oli niin hyvää. Sen jälkeen Lily rääky mulle, että "etkö sä edes joskus voisi olla normaali koira?! edes hetken?!". Pienessä päässäni hihittelin yksinäni, että "en, en kiusallanikaan" :D

Uusin ihastukseni syöminkipuolella on pumpuli. Sain uuden, upean lelun. Siinä on joustava muoviputki, jonka sisällä on kolme pumpulilla täytettyä pötkylää. Höyhensin ne pötkylät tai kaksi niistä ja pistelin pumpulit autuaasti naamaani ennen kuin Lily ehti huomata mitään (moinen toimitus vei noin 2-5 minuuttia - tämä tapahtui kahdessa erässä). Sitten lelu joutuikin "vaihtopenkille", eli kaappiin, eli en saa sitä taas hetkeen... MIKSI?! Pumpulia kuuluu syödä! Se on hyvää! Joskin Lily sanoi, että siinä tuntuu nyt käyneen niin, että se syömäni pumpuli menee korvieni väliin, jossa muutoin ei mitään täytettä tunnu olevan. Olen siis pumpuliaivo, mutta sen olemme tienneet jo kauan. Emme odottele aivoja ennen eläkeikääni...

Tässä vielä muutama uudempi kuvan musta...

Tässä ekassa kuvassa mä esittelen mun uutta lelua oikein kunnon poseerauksen kera.

"No en oo syöny pumpulii!"

"Pikku" Bambi päiväunilla Laventelilullansa päällä. (koipia riittää edelleen)

Nupo