No niin, nyt pääsi tämäkin poju sitten vihdoinkin omaan kotiin. Uudet omistajani Lily ja Siru tulivat minua eilen perjantaina 23.02 hakemaan Puubilaaksosta mukanaan uuden laumani lapsukaiset Jere 12v, Saku 6v ja Emma-koiraneiti 1,4v. Tekivät siinä paperihommia ja sain vielä kenneltyttö-Sannalta viimeiset hellittelyt ennen kuin Tommi tuli kotiin ja nappasi minut syliinsä. Emman kanssa sitten haisteltiin siinä pihalla ennen kotiin lähtöä hieman, mutta oli niin vietävän kylmää, etten millään tahtonut pitkiä koipiani lumessa palelluttaa.

Kotimatka sujui loistavasti. Istuin pahvilaatikossa (jonne oli ängetty ruhtinaallisesti pehmustetta: vaahtomuovityyny, pyyhe ja fleece-viltti) takapenkillä Lilyn ja Jeren välissä hieman hämmästyneenä ja pälyilin ympärilleni. En tainnut edes huomata siellä takaboxissa palloillutta koiraneitiä siinä. Loppumatkasta nukahdin viimein nukahdin ja painoin pienen pääni Lilyn käden päälle. Emma herätti minut intohaukullaan, kun päästiin kotiparkkipaikalle. Olin reipas poika ja pissin vasta, kun pääsin maan kamaralle parkkiksella. HYVÄ MINÄ!

Kun sitten pääsimme uuteen omaan kotiini, niin ensimmäinen hämmästys oli eteisen lattiaan ulottuvat peilit. Niistä kun minua katseli joku samannäköinen musta, koiranpentu. Jos se on joku veljistäni tai sisaristani, joka eteisen peileissä asustelee, niin olkaa hyvä ja haukahtakaa tänne suuntaan.

Emma-neiti taisi tajuta minun tulleen reissulta mukaan vasta, kun oltiin päästy kotiin. Se hömppä tuli siihen heti komentelemaan mustasukkaisena, kun hänen ihmisiensä jaloissa häärin hämmästyneenä. Keittiössä sitten sain jo vähän selkäänikin Emmalta, kun setällä oli lämminleipä, josta minä olin autuaan tietämätön, mutta Emma piti tarkkaa vahtia, etten tullut hänen apajilleen. Se neiti on myös hyvin tarkkaa siitä, etten mene hänen oman Sirun huomiota hakemaan ja tulee heti hätistelemään ja näyttämään niitä minun pääni kokoisia hampaitaan. Emma ei ole tottunut jakamaan ihmisiään ja ruokiaan. Minä kuitenkin pääsen pakoon häkkiin (jonne menen ihan vapaaehtoisesti), johon ovat laittaneet matkustuspahvilaatikkoni, pehmolelukoiran, pissapaperia ja vesikupin. Emma kun pelkää sitä häkkiä enemmän kuin minä Emmaa.

Siitä olen hieman hämilläni, ettei setä (Matti) ole kiinnostunut minusta laisinkaan. Siinä minä hypin ja pompin näyttäen takuulla suloisimmalta otukselta koskaan, eikä setä siltikään ota syliin. Hmm...se ei taida olla se sama setä, joka siellä synnyinkotonani minua aina hellitteli, silitteli ja piti sylissä. Outoa.

Lätäköitä olen tainnut sisälle (no ihan vahingossa tietenkin!) tehdä kolmisen kappaletta. Muutama minihätäpisu on tullut, kun se valtamerilaivan kokoinen koiraneiti on tullut siihen ahdistelemaan. Pihalle olenkin sitten hienosti osannut tehdä molemmat hädät. Ja ne ruskeat kikkareet näyttävät kerrassaan upeilta siinä keskellä pientä lumeen tallattua polkua, kun ei niitä viitsi mihinkään penkkaan mennä tekemään, kun tassut jäätyy. Eilen kokeiltiin uutta, vihreää talvitakkia. Sen ideaa oli hieman hankala käsittää, mutta suhteellisen vähän vastustin sitäkin. Kaiken lisäksi näytän niin tyylikkäältä siinä luomuksessa :)

Yöni nukuin kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa. Ei meidän reippaiden poikien tarvi kaiken yötä itkeskellä yksinään.

Tänään (lauantai 24.pvä), kun Siru lähti Emman kanssa metsälenkillä ja minä pääsin tutustumaan ensi kertaa kaikessa rauhassa uuteen kotiini. Minusta tuli taas oma iloinen, touhukas itseni ja painelin menemään ympäri kämppää pitkillä koivillani ja haukkasin siinä välillä Emman luista, kun neiti itse ei ollut näkemässä. Lopulta sitten kannoin 2 niistä Emman luista häkkiin makuulaatikkooni myöhempää salanapostelua varten. Lilyn minulle ostamaan luuhun en tietenkään osoita juuri kiinnostusta, koska kaikki kiellettyhän on kivaa *wirn*

Nyt kun olen tutustunut uuteen perheeseeni ja kotiini, niin uskallan jo paremmin kömpiä häkin turvista esiin haistelemaan ympärilleni, vaikka Emma olisikin kotona. Emmakin alkaa jo pikkuhiljaa tajuta, että olen tullut jäädäkseni :)

Tässä sitten ensimmäisiä kuvia minusta uudessa kodissani. Mammittelen sedän yöpöydän (muovinen jakkara) alla, jonne mahdun juuri sopivasti.

(*LILY*)