Toinen yö uudessa kodissa takana. Alamme vähitellen sopeutua tuon "valtavan tankkilaivan" kanssa saman katon alle, kai? Alkuun Emma protestoi, kun olin kiinnostunut hänen vanhoista puolisyödyistä puruluistaan - ja meni pissailemaan pitkin kotia :-o Nyt teimme sopimuksen, että Emma saa syödä uudet luut ensin ja minä pieni syön loput.

 

Tässä tämä noin neliön kokoinen yksiöni.

Tässä syön lähes itsenikokoista luuta, Emma oli sen ensin maistanut ja hyväksi havainnut :-), joten päätin kantaa sen tänne yksiööni ja nautiskella omassa rauhassani sen täällä.

Slurps - oli muuten herkullista!

Eilen Emman ollessa Sirun kanssa metsälenkillä, tutustuin tähän kotiini rauhassa ja silloin kannoin noin 5 puolisyötyä luuta Emman kopasta tuonne omaan häkkiini :-) Lily niitä sieltä sitten illalla tyhjensi, kun järjesteli petiäni yökuntoon. Laittoi muuten sen aivan turhaan, sillä heti kun valot makkarista sammuivat ja häkin ovi sulkeutui, päätin aloittaa yökonserton ja protestoida tällaisen pienen eläimen häkkiinlaittoa! Ja niimpä ne avasivat tuon oven ja menin Emman viltille nukkumaan, Emma kun on vallannut paikan Sirun jalkopäästä. Saankohan minäkin nukkua siellä kunhan pääsen sinne itse?(toim.huom. sänkyyn ei mahdu enää YHTÄÄN koiraa lisää - ohjaamme seuraavan pyrkyrin Lilyn sänkyyn)Nukuin yöni rauhallisesti mutustellen välillä sitä täkin kulmaa, mistä Emmakin on maistellut ;-)

Puolen päivän paikkeilla minut puettiin mantteliini ja vietiin autolla paikkaan Niihaman maneesi, missä oli valtavasti koiria ja ihmisiä ja niitä jo tutun näköisiä agiliitojuttuja! Ja mikä parasta - siellä oli se oikea SETÄ, Tommi, joka otti minut syliin ja paijasi ja juoksutti ja ihaili hienoa takkianikin :-) Siellä me sitten katselimme hetken aikaa kisaavia koiria, no minä en jaksanut, vaan otin tirsat Lilyn sylissä, kun pääsin hienoon täkkipakettiin. Tunnelmahan oli minulle ihan tuttu ja en edes viitsinyt yhtyä muiden koirien haukkuun.

Tässä kuvia seikkailuistani: 

Maneesin tunnelmaa katsomosta katsoen....

Täältä Lilyn sylistä täkin sisältä oli turvallista ja lämmintä seurata kisoja, kunnes uni voitti ja nukahdin tähän pesääni....

Isosiskopuoleni Emma oli myös mukana. Emmahan oli käynyt täällä vuosi sitten tutustumassa tunnelmaan noin 3½ kuukauden ikäisenä. Tänään Emman mielestä parasta olivat hevonkakkarat, joita hän kokoajan jaksoi jahdata ja nauttia Sirulta salaa....

Sieltä sitten tulimmekin kotiin syömään. Ruoka minulle maistuu tosi hyvin ja osaan jo odottaa kuppiani hienosti istuen (opin sen eilen aamulla Emmalta, kun ensi kerran saimme samaan aikaan ruokaa ja tänä aamuna sitten tajusin tehdä sen automaattisesti). Ja ulos teen isompia hätiäni, pikku touhu-pisuja olen tänään tehnyt kolmasti paperille - hyvä minä - taitava poika!

(*SIRU*)