Muuten mun elämää voisi halukkaat seurata enempi tuola Fb:n puolella. Tulee tonne naamakirjaan enempi kuulumisia laiteltua ja ei ehti/saa aikaan kahteen paikkaan päivittää - jos sais edes yhteen....

Veron palautuksia tule tonnin verran ja Rita ajatteli digikameran investeoida, että saisitte mun ja tyttöjen kuvia ihailla. Vielä asiaa ei ole päätetty kun niitä rahanreikiä olis niin monta... mutta toiveissa on lisää kuvia. Ainaki sinn FB:ii

Agiliidot ryhmässä jätettiin siis ensvuoteen ja ny tokoillaan. Procaniksen valmennusryhmiin ei uskaltauduttu ja muut taas alkaa niin aikasin ettei tuolta kaupalta ehdi. Tokoillaan ny iteksemme ja Elämystassuilla Vammalassa.

Rähinöinnissä olen kunnostautunut: Vuorentaustan lenkillä kävin moikkaan paria koiraa ja tulin takas ku kutsuttiin! Ei edes murinaa! Tänään kaupalla Jokke-Noora kävi vessassa ja mä vaan kattelin kun se meni ja tuli ja rapsutteli pikkutyttöjä. Jutteli se mullekin mutten menny sen luo. Enkä edes murrannut vaikka se oli mun eka tuttavuus tähän tyyppiin.

Muuten kai mene hienosti: pääsen aamuin illoin juoksenteleen mettään vapaana ja kyllä mä juoksenkin. Siinä sivussa sitte vähä tokoilen. Ja silleen meillä tyttöjen kans on kivat oltavat että päästään jokapäivä töihin mukaan eikä tarvi jäädä kotiin. Emman Siru -mamillekin soiteltiin ja mennään jokupäivä joskus taas kroaattiporukalla riekkuun. Noi pikkutytöt kun ei rieku mun kans ja sit pitää riekkua itsekeen jonku kävyn tain kepin kans mettässä tai sitte fleksinarun kans..

Mut palataan.... :-)

6pv viikossa tuolla kaupalla vaan vie niin mehut ettei tuu ees kuulumisia kirjoiteltua :- (

Agirotu tuli ja meni, mä onnuin :-( Pitää ryykätä häkistä ulos ilman aivoja ja näin käy! Nyt on taas uudet säännöt autosta tulossa! -ja niinku me reenattiin agirotua varten...

Toivottavasti päästään ProCanicselle reenaan, tai pitää Marian kans ekaks kattoo tätä rähinä... tokoiltuki ollaan, silleen kotitarpeiksi muttaa evl -haaveissa.

Annalle ei sitten tullut joukkuetta :-( Griffoneista bruxit ja belget kisaa mutta brabbarit jäi ilman joukkuetta. Toisaalta hyvä kun Iiti on ollut aika väsy ja Anna saa nyt jäädä sen kaveriksi kotiin agirotupäivänä. Tanssitkin on ollut jäissä kun Iiti on väsy. Iiti hyytyi helteillä ja vie aikas paljon aikaa toipua siitä. Ja sen lisäksi se on ollut aika höppänä ja sen takapää katoaa alta aina välillä. On se välillä kauheen innokas touhuaan mutta touhua kestää noin 15min ja sitten sillä tulee väsy. No, Iiti saa touhuta sen mitä jaksaa ja levätä ihan silloin kun siltä tuntuu! Iiti on sen ansainnut!

Mää oon reenannu agiliitoa oikeen urakalla. Ollaan oltu 3vkon tehokurssilla ProCanicsella, jossa on reenit ollut ma & to. Perjantaisin ollut sit reenit Ok- koirilla. Ja näiden lisäksi käyty aamuisin ottaan esteharjoittelua Vammalassa. Kun agirotu on ohi niin sitten kunnon tauko - saa nää tässä puolen vuoden aikana tulleet asiat vähä laskeutua!

Vaikka agiliito jää pian tauolle niin mun harrasteet jatkuu. Toi Rita oli tiistaina tuomaroimassa epävirallista tokoa ja niitä sääntöjä tavatessa innostui kauheesti taas lajista. Ollaan perusasentoja, sivulle tuloa yms jo vähä päivittäin otettu. Kun sais tuon luoksepäästävyyden vielä kuntoon.  Kun käytiin Ylökin kisoja viime su kattoon niin Satu sai mua rapsuttaakin ja kai Juhakin vähän koski. Enkä ihan kauheesti rähissy siellä kellekään - siis ihan kauheesti. Että kai jos ihan kauheesti aletaan reenaan niin saadaan sekin kuntoon. Ja sitten voidaan ajatella niitä näytelmiäkin... Että mulla tekemistä piisaa! 

Saatiin (ihme kyllä) jatkaa OK-koirilla agiliitoryhmässä ja eka kerta meni hienosti, ottaen huomioon että uus ryhmä ja uus reenipaikka Ylöjärvellä. Hannakin kehui edistymistä . Ja paree edistyäkin kun mä pääsen agirotujoukkueeseen kans - paan Annaa paremmaksi ja pääsen jopa kahteen joukkueeseen: sekä kisaaviin että aloitteleviin. Tosin mun varaan menestystä ei kande jättää..  Käydään aamuisin reenaan Äetsän seudun koirakerhon esteillä ja Tommin kans mennään reenaan helatorstaina. Että koitetaan oppia Agirotuun!

Ja tanssireeneihin pääsin kans. Ja käyttäydyin niin hienosti, että sain olla jopa vapaana. Kentällä jossa olin ekaa kertaa ja siellä oli muitakin koiria reenaamassa. Ei huonosti - minulta! Sallan kanssa kyllä juteltiin, että jos mun ekat tanssikisat sitten sisätiloissa, kaikenvaralta. Rita meinas mulle sitä Neumannin Nahkatakkista tyttöä mutta Salla tyrmäs sen täysin - ei miäs tommosta biisiä tanssi, pitää olla jotain miehisempää. Matkalla kuunneltiin Krokotiilirokkia - josko se sopis?

Mua ei kuitenkaan kehäänasti päästetty (vielä!) Aika nätisti kuitenkin olin enkä rähjännyt (ihan vähä vaan parille tyypille) vaikka kierreltiin aluetta jossa oli koiria vaikka minkälaisia. Yks Kirsi mulle syötti makkaraa ja sit rapsutteli korvantakaa. Ei noi vieraat ihmiset niin kamalia olekaan . Sit siellä oli mun "sukulaisia" - mudeja. Niiden omistajan kanssa vähä harjoiteletiin kehäkäytöstä ja sitä, että vieraat ihmiset saattaa tulla koskettelee, muualtakin kun vaan rapsuttaan korvantakaa. Mudi -ihmiset on turvallisia reenikavereita tähän kun ne ei hämmästy vaikka saan haukkukohtauksen, ne on tottunut niihin niiden mudien kanssa. Vähän vaan pärräsin kun mua tosta takapäästä hiukan käsiteltiin. Kovasti kuitenkin sain broilerpullaa ja kehuja. Aika kova paikka kuitenkin oli kun piti hilse pintaan  moisesta vetää. No, tää oli eka "näyttelyreeni" ja tästä on hyvä jatkaa. Kyllä me vielä sinne oikeisiinkin näytelmiin mennään tulevaisuudessa, oon niin komeen miäs että tuun varmaan valioks alta aikayksikön.

Agiliidot mun osalta jatkuu - Hannan koirakoulu muuttaa Ylöjärvelle ja me saadaan (ihme kyllä) jatkaa ryhmässä! Vaikka mää ihan joskus ja ihan vähän vaan rähjään ja mekastan... Reenit siis ryhmässä jatkuu OK-koirilla ja omaehtoinen reenaus siirtyy Vammalaan - siis Sastamalaan. Liityttiin Äetsän seudun koirakerhoon ja sen myötä saamme reenata heidän esteillä. Me kun mennään kympiksi sinne kaupalle niin sitä ennen hyvin aikaa pomppia. Reenit ei kyllä ole mun yksinoikeus kun toi Pannu reenaan kans. Sillä kun on se agirotupaikka varmempi ku mulla. Ja sitten Iiti on siinä AnnaPannan reenikaverina ja näyttää ainakin putkeen menot. Ja sitä tanssiakin ne reenaa - oikeesti MUN reeniajalla!

Huomenna mennään taas sinne,  Sastamalaan Äetsän seudun koirakerhon mätsäriin. Anna ainakin osallistuu, Iitikin jos ei sitä väsytä kauheesti ja jos oon superkiltti niin saan osallistua kans. Rita kyllä preppaa sitä tuomaria, etten aiheuta katastrofia.... jos nyt yleensä pääsen osallistumaan. Jokatapauksessa olen mukana "sosiaalistumassa".

Sitä tokotustakin koitetaan reenata mutta jonkun pitäs kattoo perään ettei tuo Rita ihan paa mua pilalle. Pitäs päästä johonki ryhmään reenaan... kovasti oon Reijalle puhunut muttei se meille ryhmää ainakaan viä ole osoittanut... Reijan ja sen Elämystassujen kans on muitakin projekteja vireillä mutta niitä kehitellään vielä.

Että mun elämä on paljon mettälenkkejä, kivasti agiliitoa, vähä tokoa ja lepäilyä "kopissa" kaupalla tai kotona.  

Päivä alkaa 5.30 jolloin onneks päästään tunnin metsälenkille. Toinen pikkulenkki puol kympin tienoissa, sitten koppihoitoa kuuteen ja Treelle palatessa reilu puolentunnin metsälenkki. Kotona ollaan kasin jälkeen ja kympiltä on jo pää tyynyssä koko jengillä.

Onnek sentään agiliidetään reeneissä kerran viikkossa ja toivottavasti saadaan jatkaa reenausta. Ja aamusin ollaan usein käyty ottaan jotain: kontakteja, takaa kiertoja, rengasta ja keinua tms. Toi Hannan halli kun on onneks tossa matkanvarrella.

Jotain tavoitteita reenaamiseen pitää asettaa että tulee reenattua. Anna luvattu agirotuun jos brabbarijoukkue saadaan kasaan joten Annalla selvät tavoitteet. Sekä Iiti että Anna osallistuu elokuussa Jankk tanssikisoihin kans ja sinne Iitille pitää saada uusi koreografia. Nahkatakkinen tyttö on Ritasta hyvä ja siihen saa hyvän rekvisiitan mutta tosi on, että biisi ei sovi Iitille. Ja biisin pitäisi nimenomaan olla KOIRALLE sopiva. Mun tavoitteet on saada pysyä agiliidon reeniryhmässä ja päästä johonkin tavoitteelliseen tottisryhmään. Ja reenata! Tavoitteita pitää olla, että tulee reenattua eikä kaikki aika katoa tuolla kaupassa.

Että näin elämä menee nyt, kai tää tästä jossain välissä rauhottuu...

Tossa eilen käytiin illalla Vammalasta (eiku Sastamalasta) lenkillä sellasella lenkkpolulla joka oli hetki sitten latu. Juoksentelin tietty vapaana ja vastaan juo,ksenteli sellaine nuori (Ritan arvauksen mukaan) mali. Se vaan tuli morjestaan meitä ja meni takas omien ihmisten luo. Mä kävin sitä haistaan mutta palasin oman lauman luo ilman haukun haukkua. Olihan Rita ylpee (ja hiukan paljon yllättynyt!)

No tänään sitten yllätin taas! Yks Maarit, jota en ole koskaan aiemmin tavannut tuli sinne putiikkiin hommiin kans. En pihahtanutkaan kopissa vaikka kauppaan tuli uusi ihminen. Tossa kun ne kävi syömässä niin mä pääsin tyttöjen kanssa pienelle lenkille. Se Maarit oli meitä pihalla vartoomassa ja en reagoinut siihen mitenkään. Tytöt häsäs mutta ne onkin tuolaisia hössöjä molemmat - mä en välittänyt mitään. Paitsi kun se kaivo namit taskusta niin kävin hakeen niitä. Ja kun mentiin takas sisään sinne koppiin niin se silittikin mua ja rapsutti korvantakaa ja oli aika kiva. Rita oli ihmeissään ja taas aikas tyytyväinen. Tää oli ihan ekakerta kun ensitapaamisella vieras ihminen saa rapsutella mua . Mutta sit ku se myöhemmin kävi siellä kopissa veskissä niin sillon mun kyllä piti vähän murrata (ihan vaan muodon vuoksi)...

Että kyllä mä osaan käyttäytyäkin - kunhan vaan viittin!

Toi Anna (Anna panna pannukakku alias Pannu alias Pannis alias Pannari... rakkaalla lapsella monta nimee kuulemma) on kaameen ahne. Vaikka se saa ruokaa ihan riittävästi - ja namit mukaanlukien välillä liikaakin! Se syö ihan kaikki ja kaikkee! Jos Iitin sydänlääkkeet sattuu menee ohi suun niin Anna syö ne. Jos pöydälle jää - ihan mitä tahansa syötävää (Annan mielestä mm kynsiviilat on syötävää) niin kaikki menee. Meillä on nykyään roskakaapin ovi narulla kiinni koska Anna dyykkaa roskiksen ympäri kämppää heti kun silmä välttää. Ja hei, se keksi joulunaikaan että täällä rivari- omakotialueella ihmiset jättää roskikset olko-ovenpieleen - siihen ulkopuolelle. Anna kun saa olla vapaana kun meidän talojen takaa alkaa lenkkimetsä niin kerran se ei tullutkaan muun lauman mukana kotiin. Kun Rita sitä haki niin koiruus löytyi naapuritalon pihasta Valintatalon -kassista - koko roskis levitetty pitkin pihaa ja koiruus ihan jugurtussa (tai jossain). Korvat luimussa Rita keräs roskat kassiin ja poistui kotiin Anna kainalossa. Ja kun tyyppi tän kerran keksi niin haukan silmin Annaa saa vahtia, ettei karkaa dyykkausretkelle. Sieltä ei sitten takas tuu vaikka kuinka kutsuis... Tänä aamuna saatiin Iitin kanssa 1,5h aamulenkki kun etsittiin Annaa kun se läks taas (mulla ei pitkiä lenkkejä vastaan mitään). Pitäs varmaan pitää Anna vaan taluttimessa tai jotain! Toivottavasti naapuritalojen asukkaat ei lue tätä vaan luulee edelleen, että kai harakat niiden roskikset levittelee (*toivoo Rita*)

Tänään oli sentään agiliitoreenit mutta päivä oltiin Vammalassa ja huomenna mennään sinne taas . Hyvä kuitenkin kun tulee kesä ja toi matka Vammalaan on melkeen metsää ja siinä välillä monenmonta metsätietä. Me koiruudet kun ollaan mukana matkassa ja meno- ja/tai tulomatkalla yleensä poiketaan johonki metsätielle ja käydään juoksenteleen metsässä vapaana. Ei tarvi muita lenkkeilijöitä väistellä ja saa painaa pitkin metsää mielin määrin - kun noi loputkin lumet sulaa niin viä hienompaa (pääsee noi tytötkin liikkeelle kunnolla ja lenkit pitenee - mä kyllä näillä koivillä loikin)

P.S. Mulle tuli tänään veli-ja siskopuolia  - käy kattoon http://www.finagility.com/tuus/